Junnuna

Törmäsin vanhemmilla käydessä vanhaan piirrokseeni jostain vuosilta 1998-2000. Tuohon aikaan mä pelasin paljon. Olin suoranainen pelinörtti. Osasin suurinpiirtein tärkeimpian peilien ilmestymisaikataulun ulkoa, niin pelinörtti olin. Siihen aikaan unelmoin yllätys yllätys että minusta tulisi isona pelienkehittelijä tai jotain ja kovaa tahtia suunnittelin omia pelejä. Tietokoneella en tosin osannut mitään muuta tehdä kun pelata joten pelien suunnittelu alkoi kansien teosta. Niinkuin tuo kuva tuossa yläpuolella (siihen kuului myös teksti jonka olen näköjään repinyt pois). Kansia oli varmaan kansiollinen jos minkäkin tyyppisestä pelistä, mutta ainoa joka on jäljellä on tuo. Kaipa sitten jotenkin tykkäsin kuvasta kun sen olen säilyttänyt. Pelin nimeä en muista, mutta jotenkin kai pelin sisältö liittyi keinotekoisiin sotilaisiin jota tuo äijäkin esittää. Luojan kiitos löysin turpiin ottamisen ihanuuden joka pelasti minut ikuiselta pelinörtteilyltä ja takasi minulle auringonvalon.