Perspektiivi
Yksi ikätovereistani menee parhaan ystävänsä hautajaisiin.
Toinen ikätoveri kertoo lapsilleen oman äitinsä jo kuolleen.
Kolmas ikätoverini katsoo lapsensa hautakiveä.
Itse halaan lastani, enkä enää valita huonosta päivästä.
Kesäyön tunnelmointia.
Pikaisen jälkeen, pyyhe lanteilla, parvekkeella jäähtymässä.
Vesilasi kädessä katselen kesäyön valaisemaa ja rauhoittamaa lähiöä.
Haaveilen läpiyön valvomisesta kanssasi. Aivan niinkuin teimme vasta rakastuneina.
Enään ei arki sitä salli.
Juon lasin tyhjäksi ja siirryn viereesi nukkumaan. Yö ei pimene enää. Pian on jo aamu.
Kipu
Herään jälleen yöllä särkyyn.
ibuprofeiinia kurkkuun, kohta se auttaa.
Sitten takaisin sänkyyn.
Aamulla kylmägeeliä.
Sen avulla töihin. Sen verta pystyy,
vaikkei se kestäiskää treeniä.
Ilalla taas kipulääkettä.
En tiedä edes auttaakos se.
Päälle vähän vettä.
Huomenna lääkärii jos särkee.
Tai no en kyllä jaksa.
Kyllä se ittestää pois menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti